sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Salaattia, jee!

Jouluähkystä toivuttua, ennen uuden vuoden ähkyä on hyvä natustella vähän salaattia välillä. Lumikenkäilyn jälkeen (jesh, jaksoin vielä liikuttaa raajojani!) salaatin kyhäilyyn ryhdyttiin periaattella "katsotaan mitä kaapeista löytyy".

Suorastaan erinomainen lopputulos sisälsi
hiukan pastaa
viinisuolaheinää
päärynää
Ingmanin Pohjanpoika-savujuustoa (on muuten hyvää, suosittelen lämpimästi!)
pinjansiemeniä
kohtuujäisiä karpaloita.
Mums mums. Ja ehkä sitten vähän suklaata jälkiruuaksi.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Joulukuun eka

Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä, ja se tarkoittaa (ainakin) kahden mielenkiintoisen some-tapahtuman alkua.

Facebookissa voi osallistua Erilainen joulukalenteri -keräykseen. Idea on seuraava:
"Laita jokaisena joulukuun päivänä yksi euro vaikkapa erilliseen purkkiin tai säästöpossuun. Näin sinulle kertyy jouluaattoon mennessä 24 euroa, jotka on tarkoitus lahjoittaa haluamaasi hyväntekeväisyyskohteeseen. Tietysti voit myös ajatella säästäväsi euron päivässä tilille, jos et käytä käteistä - kolikot ovat vain konkreettinen tapa nähdä lahjoitussumman kasvavan. Useimpiin kohteisiin lahjoitus tulee kuitenkin tehdä tilisiirtonaEuro päivässä on pieni nipistys omasta budjetista. 24 euron lahjoitus on merkittävä apu esimerkiksi kehitysmaan lapsille, katastrofialueen asukkaille tai kodittomille eläimille. Sinä päätät, mihin kohteeseen lahjoituksesi laitat."

Lauri Kutinlahden blogista puolestaan löytyy "Onnellisuuden joulukalenteri" (linkistä pääsee suoraan ko. postaukseen), jonka ideana on kirjata ylös asioita, joista tuntee kiitollisuutta. Tarkoituksena on listata 21 päivän ajan joka päivä kolme eri asiaa, joista on kiitollinen. Vaikka tätä ei tahtoisi julkisesti toteuttaakaan, kannattaa toisinaan pysähtyä ajattelemaan kaikkea sitä, mikä omassa elämässä on hyvin ja mistä voi olla kiitollinen. Toivottavasti niitä asioita löytyy edes yksi, vaikka pienikin, joka päivä.
"Idea on simppeli. Harjoituksen aikana aivosi tottuvat skannaamaan maailmaa positiivisuuden kautta, jolloin olet tyytyväisempi ja onnellisempi. Onnellisuus vuorostaan auttaa sinua menestymään arkipäivän tehtävissä ja saavuttamaan sen, mitä haluat."
Itse ajattelin osallistua kumpaankin "joulukalenteriin" ja mahdollisesti myös raportoida tänne, huomaanko ajattelussani muutoksia parempaan.

Mysliä aamujen iloksi

Löysin aikanaan Eevan vanhasta ruokablogista oikein hyvän myslin perusohjeen. Sitä muunnellen on tullut tehtyä aika monta myslierää niin itselle kuin lahjaksikin. Jostain syystä myslin teossa on kuitenkin ollut huomattavan pitkä tauko, joten asian korjaamiseksi oli vihdoin uuden satsin vuoro.

Perusohje:

8 dl kaurahiutaleita
2 dl kauraleseitä
5 dl siemeniä ja pähkinöitä
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kanelia
ripaus suolaa
1 dl rypsi- tai muuta öljyä
3 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa

kuivattuja hedelmiä ja/tai marjoja

Kaurahiutaleet, leseet, siemenet ja pähkinät sekä mausteet sekoitetaan keskenään ja vaahterasiirappi (tai hunaja) sekoitetaan öljyn kanssa. Kuiva-aineseos levitetään leivinpaperin päälle uunipellille ja öljyseos kaadetaan päälle. Kannattaa sekoitella käsin, jotta öljyseosta leviää tasaisesti kaikkialle. Sitten pelti uuniin, 175 astetta ja n. 20 minuuttia (kannattaa tarkkailla paistamisen aikana ja sekoitella välillä, ettei mysli pääse palamaan!). Paistamisen jälkeen lisätään kuivatut hedelmät ja/tai marjat.

Meillä tuota perusohjetta on muunneltu aina vähän sen mukaan, mitä kaapeista löytyy ja mitä sattuu tekemään mieli ja toisinaan myös vuodenaikojen mukaan. Tällä kertaa seokseen lisättiin kookospaloja, kuivattuja karpaloita ja kuivattuja omenia. Nautitaan jugurtin, viilin tai maidon kanssa. Nam!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Julistamme joulukauden avatuksi

Tänä vuonna taisi lipsahtaa varaslähtö jouluun. Eilen paistoin ensimmäiset tortut, ja mies on harrastanut kokeilevaa glögitiedettään jo kahteen otteeseen. Vaaleaa omenaista glögiä toistaiseksi, punaisen glögin keittelyn ja nauttimisen sentään säästämme joulukuulle.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Valoa pimeyteen

Marraskuun puolivälissä saa jo ihan luvallisesti laittaa jouluvalot esiin, kun ulkona on aamusta iltaan sysipimeää. Ei oo yhtään liian aikaista, eihän.
Ps. Muistakaahan käydä sunnuntaina katsomassa Tampereen joulunavausta ja paraatia. Keskustorillehan on jo pystytetty kuusi - ja sunnuntaina siihen sytytetään valot.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Dallas, tänään!

Siltä varalta, että joku on välttynyt mainoksilta ja hehkutukselta: tänään alkavat uudet jaksot muinaisesta (!) hittisarjasta Dallas. Olin itse koko lapsuuteni ihan koukussa ko. sarjaan ja opin, että miehet tekee rahaa ja juonittelee ja naiset vaan näyttää kauniilta, shoppailee ja juo viskiä. Näillä opeilla on menty tähän asti... ;) Odotan jännityksellä, ovatko uusissa jaksoissa päässeet lähellekään originaalin fiiliksiä. Hih.
Kuva lainatttu Maikkarin sivulta.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kantarellipastaa

Tässä taannoin mies pyöräytti jumalaisen kantarellipastan. Jotta pystyisitte samaan, ohjetta pukkaa:

Jos otat sienet pakastimesta, paista niistä kuivalla (ei öljyä/voita/muutakaan rasvaa) pannulla liiat nesteet pois. Sen jälkeen heitä sekaan voita ja sipulia ja kuullottele. Kun alkavat olla valmiita, lisää loraus ruokakermaa sekä hiukan suolaa ja mustaapippuria ja keitä kasaan. Mausteita ei kannata käyttää liikaa, jotta kantarellien oma maku pääsee oikeuksiinsa. Sekoita sieniseos keitettyyn pastaan ja ripottele päälle parmesaaniraastetta. Ja sitten vaan mumskis mumskis.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Onpas ihq tee!


Jos luvataan pakkauksen sisältävän vaahtokarkinmakuista teetä, niin onhan sitä ilman muuta kokeiltava.  Harmikseni kävi kuten teen (ja kahvin) kanssa usein: tuoksu on huumaava ja lupaa enemmän kuin mitä maku loppujen lopuksi onkaan. Mutta varmasti tulee tätä litkittyä syysiltojen iloksi.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Omenoita, omenia, omenoja, omppuja

Niitä on viime aikoina piisannut, omenoita nimittäin. Ja mikäpä niiden piisatessa, kyllä mulle kelpaa. Vanhempien luota saadut ämpärilliset ovat muuttaneet muotoaan hilloksi (toinen erä sitruunalla, toinen kanelilla maustettuna), omenariisipuuroksi, piirakaksi ja kauraherkuksi. Jälkimmäisen ohjetta alla, oli muuten todella hyvää, banaani toi siihen ripauksen sitä kuuluisaa "sitä jotakin".
Pilkotaan omenoita vaikkapa 4 - 5 kappaletta suht pieniksi paloiksi uuninkestävään vuokaan. Joukkoon viipaloidaan 1 - 2 banaania (hiukan tummuneet yksilöt sopivat parhaiten).
Sulatetaan kattilassa vähän vajaa 100 grammaa voita ja siirretään pois levyltä. Sekoitetaan voin sekaan n. 2,5 dl kaurahiutaleita (suuret käy hyvin), muutama ruokalusikallinen fariinisokeria ja muutama ruokalusikallinen mantelilastuja tai -rouhetta. Kaadetaan seos omena-banaaniseoksen päälle ja ripotellaan pinnalle reippaasti kanelia. Tökätään komeus uuniin n. 200 asteeseen noin vartiksi ja nautitaan vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Om nom nom.

torstai 18. lokakuuta 2012

Kerkko Koskinen on voimissaan!

Eilinen ilta vietettiin vaihteeksi Tampere-talossa. Tällä kertaa lavan (kirjaimellisesti) täytti Kerkko Koskinen Kollektiivi; mukana oli iso orkesteri jousi- ja torvisektioineen ja lisäksi vielä Kuopion nuorisokuoro. Kerkko itse istui flyygelin takana, ja sooloilun hoiti etupäässä kolme upeaäänistä naista: Vuokko Hovatta, Paula Vesala ja Manna.
Musiikki oli Kerkolle tyypillisesti mahtipontista, eikä Ultra bra -muistumilta voinut välttyä. Tekstejä kuultiin mm. Paula Vesalalta ja Aulikki Oksaselta. Jylhää ja upeaa, varsin nautinnollista. Ainut haitta oli keikan lyhyys, materiaalia kun ei vielä riitä kuin n. tunnin settiin, vaikka mukana oli jonkin verran Kerkon aiempaakin tuotantoa. Tätä paikkaamaan oli joku saanut loistoidean pistää keikan alkuun Tuomari Nurmion kolmevarttisen shown. Yleisö ei ollut kovin vastaanottavainen - ja ymmärrän täysin, on hiukan eri asia tulla kuuntelemaan Kollektiivia kuin Nurmiota - ja itsestänikin tuo alkuosa tuntui ihan liian pitkältä. Katsomosta poistui valtavasti väkeä tuossa alkupuoliskolla, toivottavasti tulivat kaikki takaisin ennen kuin Kollektiivi aloitti tai muuten jäivät vavisuttavaa elämystä vaille.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Perjantaikuvia

Tänään en jaksanut raahautua salille, joten pistin kotona kahvakuulat heilumaan. On se kyllä tehokasta, huh.

Sitten syötiin... toissapäiväisen makaronilaatikon jämiä. Hyvää perusruokaa, jota yleensä tuunaan tuorejuustolla ja päälle ripoteltavalla juustoraasteella. Ketsuppi kruunaa kaiken. Ei voi valittaa.
Tämänsyksyisten Hullujen päivien paras anti:
Jokseenkin köyhää oli tarjonta, vaikka piipahdin paikalla sekä keskiviikkona että torstaina.

Ja koska tänään on pukeudu pinkkiin -päivä, pinkki osuus tulee tässä:
Kudoin ystävän pienelle tyttövauvalle kaksi paria pikkuruisia lapasia, jotka kylläkin saattavat vielä olla hänelle hiukan liian suuria. Pääsen illalla paikan päälle sovittelemaan ja ihmettelemään, kun tapaan tulokkaan ensimmäistä kertaa.
Nyt pitää kipaista vielä kukkakauppaan, jotta saan pikkuisen äidillekin jotain pinkkiä ja suloista. Tunnelmallista perjantaita!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Eva på estraden

Aivan mieletön konserttielämys koettiin taas eilen, kun Tampere-talon lavalle nousi maailman kauneimman hymyn omaava Eva Dahlgren. Uskomaton intensiteetti, säteily ja lämpö. Ja se musiikki... istuin itku kurkussa moneen otteeseen, ihan vaan kun oli niiin kaunista. Tack så väldigt mycket, Eva!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Syksyn parhaita puolia

Ainakin tee ja kynttilät ja kutominen (jota jotkin virallisemmat tahot nimittävät neulomiseksi, oi tätä suomen kielen ihmeellisyyttä). Näillä eväillä ei paljon sateet haittaa.

torstai 4. lokakuuta 2012

Vähän lisää Edinburghia

Ruokailut pienehkön budjetin reissulla hoidettiin pitkälti pubeissa, ihan jo siksikin, että niissä on niin mukavaa. Laitoimme aamiaista itse (teetä/kahvia, leipää, jugurttia, mehua), koska asumuksessamme oli pieni keittonurkkaus, joka sisälsi jääkaapin, mikron ja vedenkeittimen sekä tarvittavat astiat.
Kyllä me söimme muutakin kuin jälkkäreitä ja olutta, jostain syystä vaan kuvamateriaalia löytyy hieman niukasti...
Ystävän vinkistä päädyimme eräänä päivänä The Dome -nimiseen ravintolakompleksiin (en nyt tiedä voiko sitä aivan sellaiseksi nimittää) iltapäiväteelle. Uskomaton herkkutarjotin ja pikku kannu teetä oli todella maistuva kokemus. Rakennus itsessään oli upea, ja sisustus kattokruunuineen imarteli silmää. Voin lämpimästi suositella kaikille Edinburghiin matkaaville.
Kävimme myös Mary King's Closessa, jossa järjestetään noin tunnin mittaisia kiertokävelyitä vanhan kaupungin alla. Aikanaan siellä on sijainnut ihan oma kaupunkinsa, ihmiset ovat asuneet maan alla ahtaissa ja melkoisen epäinhimillisissä oloissa, ja tuohon elämään pääsee tutustumaan näillä kierroksilla. Ihan hauska kokemus, jos historia kiinnostaa.
Kaiken kaikkiaan Edinburgh on mielestäni erittäin viehättävä ja helppo kaupunki. Se on juuri sopivan kokoinen muutaman päivän lomailuun, me viivyimme neljä päivää ja vielä jäi sen verran nähtävää, että joskus voisi mennä uudelleen. Paras tapa saada kaupunki haltuun on kävely, joten hyvät kengät kannattaa varata mukaan.

Valloittava Edinburgh

Olisikohan vihdoin korkea aika sanoa täälläkin muutama sananen Edinburghista. Tekstiä ja varsinkin kuvia on sen verran runsaasti, että katsoin parhaaksi jakaa materiaalin kahteen eri postaukseen. Toivottavasti lukuintoa riittää!

Maisema on uskomattoman kaunista ja jylhää, vanhoja kivitaloja, viheralueita ja kaiken yllä kaupunkia vartioiva linna. Kaikki oli kävelymatkan ulottuvissa, vaikkakin pitää todeta, että kilometrejä kertyi reippaasti (mikä ei pubiruuan ja oluiden luvatussa maassa ollut lainkaan huono juttu...).

Sääolotkin olivat meille suosiolliset, yhtenä päivänä ei satanut lainkaan ja muinakin saimme vain satunnaisia sadekuuroja niskaamme. Lämpötila pysytteli koko ajan parissakympissä, joten päivisin t-paidalla ja farkuilla tarkeni hyvin.

Elokuu, jolloin kaupungissa olimme, on Edinburghissa varsinainen festarikuukausi, siellä on samaan aikaan käynnissä ainakin teatteri-, musiikki- ja kirjafestivaalit. Mekin pyörähdimme kirjafestarialueella ja teatterimeiningistä saimme nauttia kaduilla kulkiessa, mutta mihinkään varsinaisiin tapahtumiin emme osallistuneet. Majoitusten hinnat olivat korkeammat kiivaimman turistikuukauden vuoksi, mutta booking.comia päivystämällä onnistuimme nappaamaan luksusmajoituksen kivenheiton päästä keskustasta suhteellisen edullisesti. West End Suites oli todellakin u-p-e-a (ja suihku oli kaikessa outoudessaan kerrassaan huikea, puhumattakaan poreammeesta ja kylppäristä avautuvista maisemista, hihi).

Vietimme päivät pääsääntöisesti ilman aikatauluja, vaellellen ympäri kaupunkia. Ennakkoon olimme ostaneet ainoastaan liput Edinburghin linnaan välttääksemme jonot. Osoittautui varsin fiksuksi vedoksi. Linna katseli ylhäisenä alas kaupunkiin omalta kukkulaltaan. Alue oli valtava, ja vaikka vietimme siellä useamman tunnin, näimme sen vain suht pintapuolisesti.

Toinen must-kohteemme oli Greyfriars Kirkyard -hautausmaa, joka on perustettu jo 1500-luvun puolella. Iso osa haudoista näytti kuitenkin olevan 1700-luvulta. Hautausmaalla väitetään kummittelevan, ja siellä järjestetäänkin pimeän aikaan "kummituskierroksia". Turhan vilkkaan mielikuvituksen omaavina päätimme kuitenkin jättää moisen väliin ja kävimme kiertämässä hautausmaalla päiväsaikaan. Kaunis ja rauhallinen paikka, jossa tosin huomasi joissakin hautaholveissa vietetyn yöllistä elämää: niissä lojui sanomalehtiä, tyhjiä pulloja ja tyhjiä ruokapakkauksia. Itselleni ei tulisi kyllä mieleenkään mennä kenenkään haudalle juhlimaan... pelottaa jo ajatuskin. Voi olla, että ne toimivat kodittomien nukkumasijoina, onhan siellä sentään "katto" ja "seinät" ympärillä ja tuulensuojaa.
Bobby-koira on saanut oman patsaansa hautausmaan sisäänkäynnin tuntumaan. Tarinan mukaan koira valvoi kuolleen isäntänsä hautaa koko loppuelämänsä. Melkoisen uskollinen kaveri, siis.